|  Torstaina 27.11.2003. 
                Pääkirjoitus.Pertti Manninen.  Miksi Pavel tanssi? Kun olin koulupoika, isäni kertoi minulle tarinaa venäläisestä nuoresta matruusista, joka oli joutunut putkaan ja tanssi siellä. Miksi? Laiva, jolla hän palveli oli uponnut Mustalla merellä ja hänen toverinsa hukkuivat. Ihan kuin Tsehovin novellista, ehkä se olikin sieltä. Näin vähästä kaikki on kiinni. Miksi minä en päässyt putkaan, vaan jouduin ilkeilijöiden uhriksi. Eihän 
                tässä kirjoittamaankaan ehdi, kun täytyy taistella 
                oikeuksistaan, silti häviten? Isäpappa 
                on jo kymmenenen vuotta sitten saanut ansaitsemansa levon. 
 Aina silloin tällöin muistutan teille, että hänen 
                muistonsa elää. Hän oli tavallinen ihminen, jonka 
                teot eivät ole valtionarkistoissa.
  Ne ovat 
                minussa, lapsissani. Kunpa voisin kirjoittaa enemmän. Torstaina 27.11.2003. 
                Pääkirjoitus.Pertti Manninen.   |