01.01.2006 tammikuun sunnuntaina klo 08.59. Kuva. "Herää Suomi!". Pertti Manninen. Sarjasta "He rakensivat tämän maan".

Nettisanomat sunnuntaina 1.1.2006 Helsingin Sanomat maanantaina 27. joulukuuta 2004. Vieraskynä. “Ote vanhustenhuollon arkipäivästä kirvonnut. Kotihoitoa tulisi kehittää vastaamaan yksilöllistä avuntarvetta, kirjoittavat Elli Ahonen ja Anja Lehtonen. Vanhuspolitiikkaa ja vanhusten palveluja koskevia strategioita on viime vuosina tehty sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla ja on syytäkin tehdä. Ohjelmissa painotetaan kaikkien hallintokuntien vastuuta ja korostetaan kotihoidon ja palvelujen laatua. Mutta onko vaarana, että riittävän korkealta katsottuna kaikki kissat näyttävät harmailta”? Vastaako vanhustenhuolto enää arkipäivän tarpeisiin? Vanhusten palvelujen tilaa kuvaava palaute ja tilastot eivät ole mairittelevia. Sosiaali- ja terveyspalveluja saavat kotihoidon asiakkaat ovat vähentyneet kaiken aikaa. Vielä vuonna 1990 kodinhoitoapua sai 32 prosenttia yli 75-vuotiaista, nyt 19 prosenttia Säännöllisesti kotihoitoa saa enää 12 prosenttia ikäluokasta. Itä-Suomen lääninhallituksen tekemien selvitysten mukaan päivittäistä apua tarvitsee kuitenkin jopa 30 prosenttia yli 75-vuotiaista ja 50 prosenttia yli 85-vuotiaista. Nyt apua saavat pääasiassa henkilöt, jota ovat huonokuntoisia ja tarvitsevat apua runsaasti. Päivittäisen kotiavun saanti edellyttää usein myös, että vanhus muuttaa asumaan taajamaan. Vanhusten kotihoidosta puuttuu intensiivisesti toteutettu kuntouttava työote, joka auttaisi vanhusta suoriutumaan kotona ja hidastaisi hänen kuntonsa heikkenemistä. Kotihoitoa tulisi kehittää vastaamaan asiakkaan yksilöllistä avuntarvetta niin, että hänen turvallisuuden tunteensa vahvistuisi. Palvelu paranisi, jos työntekijät olisivat pysyviä, jos heillä olisi yhteneväinen käsitys työstä ja sen tavoitteista ja jos sovittuja käyntiaikoja noudatettaisiin. Kotihoidossa työ rajataan kuitenkin niin tiukasti, että asukas voi jäädä viikoiksi suihkuttamatta, kun viesti työntekijältä toiselle ei siirry. Työn sisällöksi ehkä hyväksytään vain pieni osa asiakkaan tarpeista ja hänen toivomansa palvelukokonaisuus on vain tekstinä hyväksytyssä hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Kiireisen kotihoidon työntekijän tehtävä on antaa asiakkaalle perushoito, mutta ei enää siivota, huolehtia hänen puhtaudestaan, monipuolisesta ravinnostaan, ulkoilustaan tai seuran tarpeestaan. Niitä varten ovat yksityiset siivousfirmat, pyykkipalvelut, ateriapalvelut ja ystäväpalvelu, joiden yhteysnumeroita asiakkaalle annetaan. Markkinahintaisten palvelujen käyttö jää kuitenkin usean vanhuksen osalta vähäiseksi, koska pienin eläke ei niihin riitä tai vanhus ei enää kykene ottamaan yhteyttä palvelujen tarjoajiin. Kunnissa tulisikin räätälöidä asiakkaalle hänen maksukykyynsä suhteutettu palvelukokonaisuus ja varmistaa yhteys eri palvelujen tuottajiin. Vähintäänkin sosiaalihuollon kodinhoitoavun ja terveydenhuollon kotisairaanhoidon tulisi olla yhteydessä toisiinsa. vielä parempi on, jos koordinoinnin piiriin tulisivat myös yksityinen sektori ja järjestöt. Yhteistyön torpedoivat viime kädessä tietojärjestelmien suojat. Tietojärjestelmiin pitäisi voida siirtää kaikki kotihoidon asiakkaan tiedot, olipa kyseessä terveydenhuolto tai sosiaalihuolto. Näin jokainen auttaja huomioisi asiakkaan kokonaisvaltaisen hoidon tarpeet, eivätkä tietojen käsittelyn ehdot säätelisi toimintaa. Onko ylipäänsä järkevää ylläpitää kaksinapaista kotihoitojärjestelmää, jossa asiakkaan luona käy useita erilaisen työorientaation omaavia työntekijöitä? Toisen asteen hoitajakoulutuksen saanut opiskelija olettaa työnsä perustuvan kokonaisvaltaiseen asiakkaan auttamiseen, mutta valmistuttuaan hän kohtaa viipaloidun työsaran ja viipaloidut asiakkaan tarpeet. Kotihoidon sisällöllinen ja menetelmällinen uudistaminen lisäisi myös työntekijän tyytyväisyyttä työhönsä ja lähentäisi häntä asiakkaaseen. Laitoshoidossa vanhusten yöaikaisesta turvallisuudesta saattaa vastata vain yksi työntekijä jopa yli 50-paikkasissa laitoksissa. Mikä on laitoshoidon laatutaso, jos yö aloitetaan alkuillasta lääkkeiden avulla ja wc:ssä käynnit ovat vuodepotilaalle harvinaisia? Vanhustenhuollollemme laadittiin muutamia vuosia sitten laatusuositukset, joissa hyvän hoidon kriteereiksi määritellään palveluista tiedottaminen, osallistuva suunnittelu, vanhuksen tarpeet ja henkilöstömäärät. Tulisiko laatia myös arkipäivän laatua kuvaavat tekijät, joita jokaisen työntekijän on helppo mitata ja joiden pohjalta henkilöstötarvetta voitaisiin perustella? Vanhustenhuollon asiakkaalla tulee olla oikeus käydä wc:ssä minä vuorokauden aikana tahansa. Hänellä on oikeus saada lämmintä ruokaa ja syödä omaan tahtiinsa, hengittää raitista ilmaa, pysyä puhtaana ja osallistua toimintaterapiaan sekä pitää yhteyttä laitosta edeltävään elämäänsä. Asiakas ei itse kykene seuraamaan tai jatkuvasti vaatimaan, että tällaiset perusasiat toteutuvat. Järjestämällä laadukkaan vanhustenhuollon maksamme kunniavelkaamme ihmisille, jotka ovat luoneet nykyisen suomalaisen hyvinvoinnin edellytykset. Erityisen ajankohtaista on kehittää kotipalveluja. Se onnistuu ainoastaan lisäämällä kotipalvelujen työvoimaa ja apuvälineitä ja uudistamalla työkäytäntöjä. Se taas edellyttää poliittista tahtoa siellä, missä valtakunnallisia ja kunnallisia päätöksiä tehdään ja innovatiivisuutta siellä, missä vanhustenhuoltoa toteutetaan. Elli Aaltonen. Anja Lehtonen. Kirjoittajista Aaltonen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja sosiaalineuvos. Lehtonen on yhteiskuntatieteiden maisteri ja lääninsosiaalitarkastaja.” Ote vanhustenhuollon arkipäivästä kirvonnut. Vieraskynä. Helsingin Sanomat maanantaina 27. joulukuuta 2004.

http://www.nettisanomat.com/2006/01/01/etusivu.htm

01.01.2006

28.12.2005 joulukuun keskiviikkona klo 12.34. Kuva. "Lika ja pöly tulevat näkyviin, kun sänkyä hiukan siirtää senjälkeen kun on avannut pyörien lukituksen". Pertti Manninen. Sarjasta "He rakensivat tämän maan". Isonna!

Nettisanomat sunnuntaina 1.1.2006 Nettisanomat eilen, lauantaina 31. joulukuuta 2005. Vanhustenhoitoa Helsingissä vuonna 2005. Kertomus. Jouluviikon maanantaina äitini soittaa minulle ja kertoo huolestuneena, että nyt Helsingin kaupungin kotihoito vaatii uutta hoitosopimusta, jossa ei enää määritellä mitenkään siistimisen tapaa, yksi (tai kaksi tuntia, äitini tulkinnan mukaan) joka toinen viikko. Nyt ei enää “siivottaisi” (kotihoidon käyttämän nimityksen mukaan “siistittäisi”) niin sanotusti nurkasta nurkkaan vaan pidettäisiin avoinna pelkkiä kulkuväyliä. Häntä on jo useasti vaadittu kirjoittamaan nimensä paperiin tämän hyväksymiseksi, mutta hän on kieltäytynyt. Paikalle on kutsuttu myös kotihoitajien esimies eli esinainen ja äitini lykkää puhelimen hänelle. Kerron, että haluan lukea paperin ja kerron tulevani jouluna käymään Helsingissä. Paperi on kuulemma ollut äitini luona joulukuun alusta lähtien ja asialla olisi jonkinlainen kiire. Kerron, että vasta nyt minä kuulen asiasta ja äitini on niin vanha (parin kuukauden päästä 90) että on kohtuullista, että omainen voi lukea kaikki paperit, joihin hänen nimeään vaaditaan. Äidilläni on ollut jo lähes vuoden jatkuva nuha ja yskä ja tehtyäni jälleen kerran käydessäni kunnollisen makuuhuoneen siivouksen ja nähtyäni sen likapesän, joka nukkuvan pään alla lattialla oli, ajattelimme yhdessä, että tärkeintä olisi makuuhuoneen siistiminen useammin.. Ehdotamme, että niukka siistimisaika voitaisiin käyttää niin, että joka viikko siistittäisiin sängynalunen eli makuuhuone (15 minuuttia) ja joka toinen viikko sängynalunen ja keittiö, eteinen ja olohuone (45 minuuttia). Vessa on siistitty useamminkin, aina tarpeen mukaan. Helsingin kaupunki on kuulemma lopettanut kaikilta tämänkin tasoisen siistimisen ja vain jo sen piirissä aikaisemmin olleet asiakkaat ovat sitä hiukan saaneet. Pitäisi kuulemma ottaa yksityinen siivousfirma hoitamaan asiaa. Niiden taksat ovat esim. 25 euroa tunnilta ja niistä saa 60 prosentin verovähennyksen takakäteen. Jonkunlaiset palvelusetelit, jos niitä jo on, eivät tule kysymykseen, koska äitini kotihoidon tarve on tuntimäärältään jo niin suuri. Asiaa selostanut hoitaja ei kuitenkaan pystynyt selittämään kuinka suuri verovähennyshyöty on sellaisella henkilöllä, joka ei maksa veroja kovin paljoa. Lisäksi hän kertoi, että kannattaisi tehdä allergiatesti, josko nuha ja yskä johtuu juuri pölystä. Äitini suostui verikokeeseen heti kun se on mahdollista, ilmeisesti vuoden vaihteen jälkeen. Asiaa ei ole nyt siis vielä ratkaistu ja vanha maaliskuussa 2005 tehty hoitosopimus odottaa siis uusimistaan. Vastaanhangoittelunsa ansiosta hänelle luvattiin kirjata yksityiskohtaisesti “siistimistoimenpiteet”, joihin oli jopa lisätty “sängyn siirtäminen” puhdistuksen ajaksi. Lisäksi hänen väitettiin käsittäneen väärin, mitään ei ollut tarkoituskaan muuttaa. Lyhyt selostus sängyn alla päänkohdalla olleesta liasta: lattialla oli erilaisia roskia, leivänkappaleita, erilaisia lääkepillereitä, valkoinen töhnä oli ilmeisesti piimää, joka lopulta hiukan liottuaan irtosi luutulla kovasti hangatessa. Sitä vastoin se musta lika, joka oli kertynyt lattialle sairaalasängyn pyörien ympärille ei irronnut kuin kynnellä raaputtaen. Lopuksi selostus nimen vaatimisesta toiseen paperiin: 89-vuotiasta vanhusta on vaadittu allekirjoittaman nimensä paperiin, jossa hän luopui kaikista vaatimuksistaan Helsingin kaupunkia vastaan. Kysymyksessä on asunnon avaimen katoaminen, avaimen, joka on ollut kotihoidon vastuulla. Asiaa on tutkittu, mutta “syyllistä” ei ole saatu selville. Vanhukselle on korvattu uuden avaimen teettämisen hinta. Tätä uutta avainta tarvitsi siis Helsingin kaupungin kotihoito. Kyllä avaimen katoamistapauksessa täytyisi vaihtaa koko lukko ja teettää tarpeellinen määrä uusia avaimia kaupungin laskuun. Nyt siis nimenomaan vaadittiin nimi paperiin, jossa vanhus luopui kaikista vaatimuksistaan! Tämä kirjoitus on osoitettu niille ihmisille, jotka hyväksyvät tämän menon jatkumisen ja pahenemisen. Päättäjät päättävät, kansalaiset heidät valitsee ja kaikki revitään työntekijöiden nahoista, jotka joutuvat sopeutumaan heille määrättyihin resursseihin. Äitini hoitokirjan vierestä löysin lehdestä leikatun artikkelin, jonka julkaisen myöhemmin.Ote vanhustenhuollon arkipäivästä kirvonnut. Elli Aaltonen ja Anja Lehtonen. Vieraskynä. Helsingin Sanomat maanantaina 27.12.2004. Joulukäyntiä muistellen muutamaa päivää myöhemmin, uudenvuoden aattona, lauantaina 31. joulukuuta 2005 Pertti Manninen. PS. Iloisemmat muistelot ja kuvat tulossa! Lue myös! Sairaalassa Helsingissä 1 . Torstaina 14.03.2002. SairaalassaHelsingissä 2 . Torstaina 30.05.2002. Politiikka. Lasillinen piimää otettiin pois vanhukselta neljän prosentin säästötavoitteen saavuttamiseksi. Tulossa! "Viimeinen talousarvio". Seppo Konttinen. Yle. Radio peili tänään uudenvuoden aattona lauantaina 31.12.2005. Yleistä selostusta, mikä tähän johti. Syylliset paljastetaan! Tulossa!

http://www.nettisanomat.com/2006/01/01/etusivu.htm#vanhustenhoitoa

01.01.2006

01.01.2006 tammikuun sunnuntaina klo 08.59. Kuva. "Herää Suomi!". Pertti Manninen. Sarjasta "He rakensivat tämän maan".

Nettisanomat sunnuntaina 1.1.2006 Otteita: Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe 1.1.2006 "Maamme lisääntynyt hyvinvointi ei ole jakautunut tasaisesti. Tuloerot ovat alkaneet kasvaa ja on syntynyt uudenlaista köyhyyttä ja syrjäytymistä." "Meidän tulee huolehtia entistä paremmin yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta." "Väestörakenteen muutokset ja väestön ikääntyminen ovat myös tulevien vuosikymmenten suuri haaste. Siihen on ryhdytty jo varautumaan. Olemme vähentäneet julkista velkaa ja hidastaneet eläkekustannusten nousua muun muassa työeläkejärjestelmää uudistamalla." "Ihmiset ovat huolestuneita omasta ja läheistensä vanhuuden turvasta – hoidosta ja huolenpidosta. Ikääntyessään ihmiset tarvitsevat enemmän palveluita ja heillä on myös oikeus niiden saamiseen." "On hyvä asia, että ihmiset elävät pidempään. Ikäihmiset ovat tärkeitä sekä heidän läheisilleen että koko yhteiskunnan kannalta. Näillä ihmisillä on kokemusta ja tietämystä, joka on arvokas perintö nuoremmille sukupolville." Kokonaan: Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe 1.1.2006 Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe 1.1.2006 Kansalaiset, tuhannet koululaiset viettävät hyvin ansaittua joululomaansa. Me suomalaiset olemme saaneet kuluneen vuoden aikana kansakuntana hyvät arvosanat. Suomi on edelleen menestynyt erinomaisesti kansainvälisissä vertailuissa. Euroopassa ja muualla maailmassa puhutaan ja halutaan oppia Suomen mallista. Mutta hyväkään todistus ei tarkoita, etteikö meillä olisi parantamisen varaa. Maamme lisääntynyt hyvinvointi ei ole jakautunut tasaisesti. Tuloerot ovat alkaneet kasvaa ja on syntynyt uudenlaista köyhyyttä ja syrjäytymistä. Viime vuonna työllisten määrä maassamme lisääntyi noin kolmellakymmenellä tuhannella. Ponnisteluista huolimatta työttömyyttä on edelleen liian paljon. Meidän tulee huolehtia entistä paremmin yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Hyvinvointiyhteiskuntamme perusrakenne on oikea. Voimavarojen sijoittaminen koulutukseen, terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan ja ympäristöön on yhteisen hyvinvointimme turvaamista. Meidän myös huolehdittava, että kaikki toimii tuloksellisesti. Meidän ei pidä vain sopeutua maailman muutokseen vaan meidän on oltava mukana vaikuttamassa muutoksen suuntaan. Eristäytyminen ei ole ratkaisu Suomen turvallisuuden ja suomalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Tarttukaamme haasteisiin mahdollisuuksina. Uskon, että me kaikki haluamme suomalaisen työn menestyvän maailmassa. Laadulla kilpailu edellyttää luovuutta ja osaamista: koulutusta peruskoulusta yliopistoihin ja korkeakouluihin tai ammatillisiin oppilaitoksiin. Se merkitsee oppimisen niveltämistä entistä kiinteämmin myös työelämään. Jo työssä olevien ihmisten on saatava oppia lisää. Heidän ammattitaitonsa on pysyttävä ajan tasalla. Tämä työelämämme lähitulevaisuuden suurin haaste koskee yhtä lailla tehtaita ja toimistoja, virastoja ja terveyskeskuksia – koko työelämää. Olen iloinen siitä, että merkkejä tämän uuden ajattelun hyväksymisestä on jo näkyvissä. Se merkitsee parempia tuloksia ja parempaa työviihtyvyyttä. Kansainvälistymisen myötä osa yrityksistämme kasvaa ja siirtää toimintojaan ulkomaille. Toivon, että nämä yritykset säilyttäisivät kuitenkin vahvat siteet Suomeen ja olisivat kanssamme vahvistamassa kansainvälistä kumppanuutta ja yhteistyöverkostoa. Me tarvitsemme Suomessa lisää yrittäjiä. Uudet työpaikat syntyvät ennen kaikkea pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Suomalaiset ovat – kiitos yhteisten ponnistelujen – ryhtymässä yhä useammin yrittäjiksi. Kansalaiset, oikeudenmukaiset kansainväliset säännöt ovat keskeinen osa Suomen menestymisen strategiaa. Oikeudenmukaisempi maailma on turvallisempi maailma. YK on nyt hyväksynyt oikeudenmukaisemman globalisaation ja ihmisarvoisen työn tavoitteikseen. Näiden tavoitteiden toteutuminen on meidän kaikkien etujen mukaista. Suomen kansainvälinen asema on vakiintunut ja vahvistunut viime vuosien aikana. Meillä on erinomaiset suhteet kaikkien naapurimaittemme kanssa ja oma paikkamme laajentuneessa Euroopan unionissa. Poliittinen, taloudellinen ja muu inhimillinen kanssakäyminen naapureidemme kanssa on vilkastunut ja syventynyt. Myös minulla on kuluneen vuoden aikana ollut useita tilaisuuksia tavata ja keskustella Ruotsin, Viron ja Venäjän valtiojohdon kanssa. Tarvitsemme kanssakäymistä myös Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa. Meillä on hyvät ja toimivat suhteet Yhdysvaltoihin, jossa arvostetaan Suomen vastuullista ja vakautta lisäävää ulkopolitiikkaa. Yhteistyömme on kasvanut monella tavoin myös nousevien taloudellisten suurvaltojen, kuten Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa. Tavoitteenamme on, että kauppasuhteet kehittyvät myös kehitysyhteistyökumppaneidemme kanssa. Kahdenvälisten suhteiden lisäksi Suomi on aktiivinen ja vastuullinen jäsen eurooppalaisissa ja maailmanlaajuisissa järjestöissä. YK säilyy ulkopolitiikkamme kulmakivenä myös tulevaisuudessa. Euroopan unionissa on meneillään vakavan pohdinnan aika. Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä ehdotus uudeksi perustuslailliseksi sopimukseksi hylättiin. Se ei kuitenkaan tarkoittanut Euroopan unionin tai eurooppalaisen yhteistyön hylkäämistä. Mietintätaukoa kuitenkin tarvitaan ja uudetkin ratkaisut on löydettävä yhdessä. Oma eduskuntamme käsittelee asiaa hallituksen selonteon pohjalta. Euroopan unioni on samanmielisten maiden ja kansojen arvoyhteisö. EU:ta on kehitettävä sekä jäsenvaltioiden että kansalaisten yhteisönä. Yhteistyöllä saavutamme enemmän kuin yksin. Eurooppalaiset odottavat saavansa unionista arkipäivän turvaa. On tärkeää, että kansalaisten luottamus kasvaisi Euroopan unioniin ja sen toimintaan. Suomi toimii Euroopan unionin puheenjohtajamaana alkaneen vuoden toisella puoliskolla. Olemme jo aloittaneet huolellisen valmistautumisen. Haluamme edistää turvallisuutta, talouskasvua, työllisyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä ihmisten ja ympäristön hyvinvointia. Uskon, että puheenjohtajuutemme on hyödyllinen myös koko lähialueemme yhteistyölle. Euroopan unionin kansainvälinen asema on vahvistunut merkittävästi viime vuosina. EU on näkyvä ja arvostettu toimija kehitysyhteistyöstä kriisinhallintaan ja unioni voi omilla toimillaan ehkäistä konfliktien syntymistä eri puolilla maailmaa. Suomi ja Ruotsi ovat olleet perinteisesti aloitteellisia EU:n kriisinhallintakyvyn kehittämisessä. Me olemme johdonmukaisesti korostaneet sekä siviili- että sotilaallisen kriisinhallinnan merkitystä. Unionissa keskustellaan tänä vuonna siviilien ja sotilaiden yhteistoiminnan parantamisesta kriisitilanteissa. Yhtenä esimerkkinä on poliisien osallistumisen lisääminen kriisien hallintaan. Uskon, että Suomella olisi tässä annettavaa ja että ulkomailla hankituista kokemuksista olisi hyötyä myös meille itsellemme. Kansalaiset, vuosi sitten tsunami aiheutti Kaakkois-Aasiassa suurta tuhoa ja surua, jonka me suomalaiset omakohtaisesti koimme. Onnettomuudessa suomalaisia kuoli 179 ja loukkaantui noin 250. Suru ja kärsimykset ovat vielä pitkään ihmisten elämässä mukana. Monet suomalaiset ovat eri tavoin osallistuneet luonnonkatastrofista kärsineiden ihmisten auttamiseen niin kotimaassa kuin ulkomailla. Apu on ollut anteliasta ja auttamisen halu poikkeuksellisen suurta. Onnettomuuden vahinkojen korjaaminen vie vielä pitkään ja siihen tarvitaan paljon työtä. Haluan osoittaa lohdutukseni kärsineille ja suuret kiitokset kaikille pelastus- ja avustustehtäviin osallistuneille. Tsunamista ja avustustoimista on paljon opittavaa. Saatuja kokemuksia on jo käytetty hyväksi kehitettäessä kansallista ja kansainvälistä hätätilanteisiin varautumista ja kriisinhallintaa. Apua tarvitaan jatkuvasti eri puolilla maailmaa. Viime vuoden aikana me olemme muistaneet toisen maailmansodan ja Lapin sodan päättymistä sekä osoittaneet kunnioitustamme maatamme puolustaneille. Nämä sukupolvet ovat myös suurelta osin rakentaneet tämän päivän hyvinvoinnin perustan. Sukupolvien väliseen luottamukseen kuuluu, että me tänään turvaamme vanhempiemme inhimillisen ja arvokkaan vanhuuden. Väestörakenteen muutokset ja väestön ikääntyminen ovat myös tulevien vuosikymmenten suuri haaste. Siihen on ryhdytty jo varautumaan. Olemme vähentäneet julkista velkaa ja hidastaneet eläkekustannusten nousua muun muassa työeläkejärjestelmää uudistamalla. Emme rakenna tämän päivän hyvinvointia tulevien sukupolvien kustannuksella. Ihmiset ovat huolestuneita omasta ja läheistensä vanhuuden turvasta – hoidosta ja huolenpidosta. Ikääntyessään ihmiset tarvitsevat enemmän palveluita ja heillä on myös oikeus niiden saamiseen. On hyvä asia, että ihmiset elävät pidempään. Ikäihmiset ovat tärkeitä sekä heidän läheisilleen että koko yhteiskunnan kannalta. Näillä ihmisillä on kokemusta ja tietämystä, joka on arvokas perintö nuoremmille sukupolville. Kansalaiset, alkanut vuosi on maamme historian tärkeimpiä juhlavuosia. Kesäkuussa tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Suomeen hyväksyttiin uusi valtiopäiväjärjestys ja vaalilaki ja me saimme yksikamarisen eduskunnan. Ennen uudistusta äänioikeus oli ollut vain suppean väestönosan etuoikeus. Äänioikeutta vailla oli ollut valtaosa miehistä ja kaikki naiset. Uudistuksen myötä äänioikeutettujen lukumäärä nousi valtavasti. Suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ja tulivat vaalikelpoisiksi valtiollisissa vaaleissa ensimmäisinä Euroopassa. Tällä on ollut suuri merkitys koko yhteiskuntaamme. Tasavallan presidentin vaali toimitetaan nyt tammikuussa. Osallistuminen vaaleihin on aina tärkeää, mutta toivon, että nyt äänioikeuden juhlavuonna me kaikki suomalaiset todella käytämme tätä oikeuttamme. Lopuksi haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää yhteistyöstä ja lukuisista yhteydenotoista. Tukenne ja kiinnostuksenne yhteisten asioiden hoitoon on ollut tärkeää. Kiitän myös reilusta luottamuksestanne kuluneiden kuuden vuoden aikana. Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2006. Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe 1.1.2006 http://www.presidentti.fi/suomi/ Lue myös! Tasavallan presidentti Tarja Halosen uudenvuodenpuhe 1.1.2001. Nettisanomat torstaina 04.01.2001. Lue myös! “Ote vanhustenhuollon arkipäivästä kirvonnut." Vanhustenhoitoa Helsingissä vuonna 2005. Kertomus. Sairaalassa Helsingissä 1. Torstaina 14.03.2002. Sairaalassa Helsingissä 2. Torstaina 30.05.2002. Politiikka. Lasillinen piimää otettiin pois vanhukselta neljän prosentin säästötavoitteen saavuttamiseksi. Elokuvalipulla kohtuuton hinta. Torstaina 10.03.2005. Lue myös! "Viimeinen talousarvio". Seppo Konttinen. Yle. Radio peili tänään uudenvuoden aattona lauantaina 31.12.2005. Yleistä selostusta, mikä tähän johti. Syylliset paljastetaan! Tulossa!

http://www.nettisanomat.com/2006/01/01/etusivu.htm#tasavallan

 
01.01.2006

2006

Sanomisen ja julkaisemisen vapautta vuodesta 1999.

John Lennon Double Fantasy Yoko Ono.

Sunnuntaina 1. tammikuuta 2006. Etusivu. Nro 448. Nettisanomat toivottaa lukijoilleen onnellista vuotta 2006!

Linkit Linkit joka numeroon ja haku, myös skandit! Yhteys nettisanomat.com joka torstai. Vastaava päätoimittaja Pertti Manninen. nettisanomat @hotmail.com

Nettisanomat sunnuntaina 1.1.2006 "Ote vanhustenhuollon arkipäivästä kirvonnut." Vanhustenhoitoa Helsingissä vuonna 2005. Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe. Irakilaisdiplomaattien karkotuksesta rikosilmoitus. Perjantaina 30.12.2005. HS-Humbug. Epä-älyllinen Gallup-humpuuki jatkuu: Helsingin Sanomat unohtaa "tutkimusta" selostaessaan virhemarginaalit, jälleen kerran. "Eikö tämä huoraaminen ole lukijoiden öykkärimäistä aliarviointia?" Tiistaina 20.12.2005. Varallisuusverorangaistus sai tunteet pinnalle. Maanantaina 19.12.2005. Suomi ja Irakin sota vuonna 2003. Kuka oli haukka? Sunnuntaina 11.12.2005. Elokuvalipulla kohtuuton hinta. Torstaina 10.03.2005. 3 vrk:n sääennuste

Vaikea kuva

http://www.nettisanomat.com/2006/01/01/etusivu.htm

---